Toinen tapaus liittyy Yves Saint Laureniin. Hän teki kunniaa hollantilaissyntyisen Piet Mondrianin taiteelle. Mondrianin puhtaisiin pääväreihin ja suorakulmaisiin sommitelmiin perustuvat kompositiot ilmestyivät YSL:n haute couture -mallistoon 1960-luvulla.
– Molemmassa esimerkissä on tärkeää se, että suunnittelijat inspiroituivat taiteilijan teoksesta, mutta toivat sen omalle kielelleen, tekstiilisuunnittelun professori Maarit Salolainen Aalto-yliopistosta sanoo.
Hän nostaa Suomesta esimerkiksi tekstiilisuunnittelija Maija Isolan ja muotisuunnittelija Vuokko Nurmesniemen.
– Sekä Nurmesniemi että Isola käyttivät kangasta kanvaksenaan. Vaatteet perustuivat todella paljon maalaukselle ja pensselin jäljelle, Salolainen sanoo.
...
– Kyse on siitä, että digipainaminen on mahdollistanut tällaisen yksi yhteen -painamisen, tekstiilisuunnittelun professori Salolainen toteaa.
Hän muistuttaa, että digipaino on mullistanut koko kankaanpainannan 10–15 viime vuoden aikana.
Aiemmin pienien kangaserien valmistus oli mahdotonta rotaatio- tai silkkipainotekniikalla.
– Nyt kangasta voidaan painaa muutama metri kerrallaan eikä valtavia investointeja tarvita. Kyse on samasta asiasta kun printataan kuvia paperille. Erät eivät voi olla suuria pienillä vaatemerkeillä, joilla pitää olla joustava tuotanto, Salolainen sanoo.
Hän uskoo, että kuvataiteilijoiden ja muotisuunnittelijoiden välinen yhteistyö kertoo hyvin siitä, mistä muodissa on kyse.
– Ilmiö kertoo siitä, missä muodin, muotoilun ja taiteen rajapinnat alkavat ja loppuvat. Se on lopulta veteen piirretty viiva.